Aikaraja häämöttää, yksi vuosi on jälleen päättymässä!
Tämän vuoden matkamme on kestänyt kohta 365 päivää. Vuoden lopussa luonnollisesti miettii mennyttä ja suunnittelee tulevaa. Mitähän ensivuosi toisi mukanaan? Mihin uskallan näinä aikoina nojautua ja luottaa, mikä säilyy ja mikä muuttuu.
Jos vuosi 2020 oli erikoinen, vuosi 2021 toi pandemian lisäksi tietoisuuteemme suurvaltojen kiristyneet välit. Elämme edelleen keskellä kriisejä, jotka eivät tunnu hellittävän otettaan. Kriisin keskellä ja kestäessä lähes jokaisen omat ja ympäristössä koetut tunteet sekä käyttäytymismallit ovat olleet koetuksella.
Helsingin Sanomissa haastateltiin alakoululaisia, Ossia, Hilkkaa, Kalevia ja Helmiä. Toimittaja kysyi, mitä mieltä he ovat näistä jatkuvista, ikävistä koronauutisista. Lasten optimismi ja eteenpäin katsominen oli iloa lukijan korville ja ajatuksille. Tähän tarttui myös asiasta mielipidekirjoiteukseen HS:ään laatinut lukija (HS 21.12.2021). Hän puki kirjoituksessaan hyvin sanoikseen, mitä ajassamme nyt on.
”Aikuiset ovat väsyneitä, kyllästyneitä, eripuraisia, eivätkä jaksa itse noudattaa itse asettamiaan sääntöjä tai rajoituksia. ”Kirjoittaja pohtii kirjoituksessaan, kuinka ne aikuiset jaksavat viedä eteenpäin yhteiskuntaa, joka väistämättä kohtaa myös seuraavan kriisin tämänkriisin jälkeen. Itselle ikävänä esimerkkinä tulee mieleen kuluneen vuoden someraivot ja – päivitykset boomereineen ja rokotekirjoituksineen. Syytetään mahdollisimman paljon toisia ja puistellaan vastuu pois omilta hartioilta. Kiukku puretaan muihin.
Missä ovat ne eteenpäin katsovat ihmiset, jotka luotsaavat meidät kaikki ohi ja yli tästä hetkestä? Missä ovat ne vastuunkantajat ja päättäjät, lipunkantajat, jotka ovat kuin Ossi, Hilkka, Kalevi ja Helmi, jotka hyväksyvät väistämättömän ja uskovat ja luottavat tulevan tarjoavan meille uusia mahdollisuuksia. Emme pysty valitsemaan, mitä ympärillämme tapahtuu, mutta pystymme valitsemaan sen, miten siihen suhtaudumme. Voisimmeko itse ottaa lipun kannettavaksi omassa ympäristössämme?
Ja jokainen meistä voi myös kysyä itseltään – miten minä, olenko minä osa ratkaisua vai ongelmaa? Tuonko voimavarjoja omaan yhteisööni, vai olenko vain energian kuluttaja? Olenko kiittänyt ja kannustanut, vai olenko vain kritisoinut ja vaatinut. Miten työ- ja yksityisminä, miten olen toiminut? Voisinko olla lempeä, paitsi toisille, myös itselleni. Kannustaa ja nähdä mahdollisuuksia. Sehän ei tarkoita tosiasioiden näkemättömyyttä tai totuuden pakenemista.
Sanoilla on merkitys ja teot ovat vahvoja arvojemme ja valintojemme osoittajia. Vuoden loppuessa on aika kiittää Teitä kaikkia, työtoverit, ystävät, asiakkaat ja verkosto. Ilman Teitä ei olisi meitä – yrityksenä ja yksilönä. Vaalitaan edelleen sitä, mikä on meille kaikille tärkeää.
Haastatellun viidesluokkalaisen Ossin sanoin ”meidän pitää muuttaa näkökulmaa, ettei keskitytä vaan ikäviin asiohin”. Totta totisesti Ossi, paremmin et olisi voinut lausua!
Hyvää ja ihanaa Uutta Vuotta 2022 kaikille!