Elinikäinen oppiminen, jatkuva oppiminen, elämänlaajuinen oppiminen, poisoppiminen. Mikä näistä ei kuulu joukkoon?
Kyky oppia uutta ja soveltaa opittua on perusedellytys nykypäivän työelämässä. Jatkuvasti uuden oppiminen edellyttää myös poisoppimisen taitoa.
Poisoppimisesta puhutaan ja kirjoitetaan huomattavan paljon vähemmän. Pinttyneitä, eilispäivän toimintatapoja ylläpidetään ehkä jopa hieman huomaamatta.
Työpaikoilla tilanne on tuttu uuden työntekijän aloittaessa. Uusi työntekijä ei vielä tunne yrityksen kulttuuria ja saattaa ihmetellä joitain käytäntöjä. Jos organisaatiossa olisi toimintatapana uuden rekryn ”kuuleminen”, tarjoutuu loistava mahdollisuus poimia parhaat käytännöt ja tehdä pieniä arjen muutoksia. Niillä voi olla isokin merkitys työn imuun, henkilökunnan innostukseen ja uuden työkaverin viihtyvyyteen työpaikassa.
Poisoppiminen on vaikeaa siksi, että se edellyttää ajattelutavan muutosta. Siihen tarvitaan motivaatiota sekä vahvaa halua siirtyä johonkin uuteen toimintatapaan. Tarvitaan korvaavia, uusia rakenteita, jotka eivät enää kerta kaikkiaan mahdollista vanhalla tavalla toimimista.
Tarvitaan myös kykyä ajattelutavan muutokseen ja kiinnostusta tarkastella uudessa valossa omia asenteita.
Kun vanhan upgreidaaminen ei enää onnistu tai ei ole mahdollista, joudutaan hetkellisesti pois omalta mukavuusalueelta, eikä se aina tunnu hyvältä. Mistä raivata kiireen keskellä aikaa ja ryhtyä opettelemaan uutta? Olisi paljon helpompaa toimia niin kun aina ennenkin. Melko tuttua ajattelua varmaan jokaiselle ja ihan inhimillistäkin.
Tosiasiassa uuden oppiminen tapahtuu aina oman mukavuusalueen ulkopuolella.
Minusta poisoppimisessa on kyse organisaation sisäisestä halusta tehdä muutos. Jos muutospaineet tulevat ulkopuolelta, ollaan jo auttamattomasti liian myöhässä.
Poisoppimisen polttoainetta ovat onnistumiset ja oivallukset. Ne kasvattavat motivaatiota uuden toimintatavan juurruttamiseen ja synnyttävät positiivisen kierteen. Ihminen kertoo onnistumisista ja oivalluksista usein huomaamattaan, ja se saa toisetkin innostumaan. Se taas kannustaa jatkamaan.
Kun itse koemme, että uusi tapa tuottaa tuloksia, on omaa ajattelutapaakin helpompi muuttaa. Uudet oivallukset harvoin päätyvät käytäntöön, jos ne ovat pahasti ristiriidassa omien käsitystemme kanssa.
Menestyminen edellyttää uteliaisuutta sekä asioiden rakentavaa ja ratkaisulähtöistä kyseenalaistamista.
Pidetään siis aivot ja sydän mukana omassa jatkuvasti uudistuvassa työssä!
