Mitä tapahtuu seuraavaksi, mihin maailma ja me sen mukana olemme menossa. Kysymyksiä on paljon, täsmällisiä vastauksia harvemmassa. Se kuitenkin on varma, että Koronan jälkeen monikaan asia työelämässä ei ole entisensä.
Resilienssi – kykyä sopeutua muutokseen
Resilienssi on päivän sana. Psykologiassa resilienssi kuvaa psyykkistä palautumiskykyä, sitä kuinka yksilö tai organisaatio pystyy mukautumaan tilanteeseen ja sen mukanaan tuomaan muutokseen. Mikä on kykymme ottaa vastaan vastoinkäymisiä ja sopeutua niiden tuomiin vaikutuksiin. Työterveyslaitos kuvaa resilienssiä yksilön kannalta sujuvana ja joustavana toimintana yllättävissäkin tilanteissa. Resilienssiä organisaatioon syntyy myös siitä, että tilannekohtaisten pikaratkaisujen lisäksi pysähdytään yhdessä analysoimaan ongelmia ja ratkaisuja osana laajempaa kokonaisuutta. Resilienssi on siis myös organisaation kyvykkyyttä.
Tässäkään kriisissä joustavuuden vaade ei koske pelkästään yksilöitä ja heistä koostuvaa organisaatiota perinteisessä merkityksessä. Joustavuuden vaade koskee myös toimintatapojamme sekä niiden toteuttamista mahdollistavia teknologisia ratkaisuja. Kuinka hyvin pystyimme nopeasti omassa organisaatiossamme ottamaan käyttöön etätyötavat tai kuinka hyvin jaetut resurssit olivat kaikkien käytössä ilman sekaannusta.
Asiakkaitamme hyvää resilienssiä kriisin alussa osoittivat mm. ratkaisut, joissa tanssikurssit siirryttiin pitämään nopeasti etänä ja lääkärin vastaanotto etänä mobiilisti. Pikaratkaisut löytyivät nopeasti ja nyt toimintaa kehitetään edelleen.
Uudet toimintatavat ja – mallit
Tänä aikana toimintamallien muutokset ottavat jättiharppauksen kohti uutta – osittain pakon edessä. Teemme siis pikaratkaisuja toiminnan mahdollistamiseksi muuttuneessa tilanteessa. Entä sitten jatkossa. Mikä on kykymme sopeutua muutokseen ja mahdollisesti tehdä sen johdosta laaja- alaisempia muutoksia.
Kriisin myötä pystymme näkemään myös hyviä asioita – nopea muutos on mahdollista, jos todellinen tarve niin vaatii. Ihmiset omaksuvat nopeasti uusia malleja toimia ja hyväksyvät ne välttämättömyydeksi. Samalla pystymme uudelleenarvioimaan nopeammin vanhoja käytänteitä – esimerkiksi matkoihin kulutettua aikaa ja rahaa suhteessa etätyön mahdollistamiin tapaamisiin verrattuna.
