Tekoäly ja teknologinen kehitys avaavat organisaatioille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Uudet työkalut voivat tehostaa prosesseja, helpottaa tiedon hyödyntämistä ja parantaa palveluiden laatua. Teknologian käyttöönotto ei kuitenkaan itsessään tarkoita uudistumista. Todelliset hyödyt syntyvät vasta silloin, kun myös toimintatavat kehittyvät.
Uusi teknologia tulee osaksi organisaatiota, jolla on jo omat prosessinsa, järjestelmänsä ja vakiintuneet tapansa tehdä päätöksiä. Siksi kehittäminen edellyttää myös nykyisten käytäntöjen kriittistä tarkastelua. Joskus uudistumisen vaikein vaihe ei ole uuden oppiminen, vaan tunnistaminen, mistä vanhasta kannattaa luopua.
Gartner IT Symposium/Xpo -tapahtumassa Barcelonassa John Sanein The Adaptability Mindset -puheenvuoro käsitteli juuri tätä haastetta. Tuttuihin ajattelumalleihin on helppo nojata, etenkin silloin, kun ne ovat aiemmin tuottaneet hyviä tuloksia. Menneisyyden onnistumiset voivat kuitenkin vaikeuttaa sen huomaamista, milloin toimintatapa ei enää vastaa muuttuvan ympäristön tarpeita.
IT-organisaatioille tämä nostaa esiin olennaisen kysymyksen: miten teknologian mahdollisuudet muutetaan toimiviksi palveluiksi, paremmiksi toimintatavoiksi ja mitattavaksi hyödyksi?
Teknologian sijaan liikkeelle kannattaa lähteä tavoitteista
Tekoälyn hyödyntäminen alkaa usein yksittäisistä käyttötapauksista. Voisiko raportin laatimista nopeuttaa? Voisiko asiakaspalvelun yhteydenottoja luokitella automaattisesti tai tukipyynnöt ohjata tehokkaammin oikeille asiantuntijoille?
Tällaiset parannukset ovat hyödyllisiä, mutta yksittäisten tehtävien tehostamisen rinnalla kannattaa tarkastella laajempaa kokonaisuutta.
Jos tavoitteena on esimerkiksi nopeuttaa IT-tukipalvelua, pelkkä tukipyyntöjen automaattinen käsittely ei välttämättä ratkaise varsinaista ongelmaa. Saattaa olla hyödyllisempää selvittää, miksi samat tukipyynnöt toistuvat tai voisiko käyttäjä saada tarvitsemansa avun jo ennen yhteydenottoa.
Tällöin huomio siirtyy yksittäisestä työkalusta koko palveluprosessin kehittämiseen.
Sen sijaan, että kysytään, mihin kaikkeen tekoälyä voitaisiin ottaa käyttöön, kannattaa ensin tunnistaa työvaiheet, jotka aiheuttavat eniten viivettä, kuormitusta tai tarpeetonta työtä.
Kun tavoite on selkeä, myös teknologian rooli täsmentyy. Samalla voidaan määritellä, millä perusteella onnistumista arvioidaan. Mittarina voi olla esimerkiksi käsittelyajan lyheneminen, palvelun laadun paraneminen tai henkilöstön vapautuva työaika.
Tärkeintä ei ole se, kuinka paljon uutta teknologiaa otetaan käyttöön, vaan mitä sen avulla saadaan aikaan.
IT:n rooli laajenee teknologian ylläpidosta uudistumisen mahdollistajaksi
Teknologian merkityksen kasvaessa myös IT:n rooli organisaatioissa muuttuu. Perinteisten ylläpito-, tuki- ja kehitystehtävien rinnalle nousee entistä vahvemmin liiketoiminnan ja toimintatapojen uudistamisen tukeminen.
IT:llä on usein kokonaiskuva organisaation järjestelmistä, tietovirroista ja teknisistä riippuvuuksista. Tämä osaaminen on arvokasta, kun arvioidaan uusien ratkaisujen hyödyntämistä ja niiden käyttöönoton edellyttämiä muutoksia.
Uudistuminen ei kuitenkaan voi olla yksin IT:n vastuulla. Toimivat ratkaisut syntyvät yhteistyössä liiketoiminnan, johdon, käyttäjien ja teknisten asiantuntijoiden kanssa.
Liiketoiminta tuntee tarpeet ja tavoitteet, käyttäjät tunnistavat arjen haasteet ja IT pystyy arvioimaan ratkaisujen toteutettavuutta, yhteensopivuutta ja pitkäaikaisia vaikutuksia.
Parhaimmillaan IT toimii näiden näkökulmien yhdistäjänä ja auttaa rakentamaan ratkaisuja, jotka tukevat organisaation tavoitteita myös yksittäistä käyttöönottoa pidemmällä aikavälillä.
Vahva teknologinen perusta mahdollistaa kokeilujen laajentamisen
Tekoälyratkaisun kokeileminen rajatussa ympäristössä voi olla suhteellisen suoraviivaista. Sen muuttaminen luotettavaksi osaksi päivittäistä toimintaa on usein huomattavasti vaativampaa.
Kokeiluvaiheessa voidaan hyödyntää rajattua tietoaineistoa tai testata ratkaisua pienellä käyttäjäryhmällä. Laajempi käyttöönotto tuo kuitenkin esiin uusia kysymyksiä.
Onko käytettävä tieto laadukasta ja ajantasaista? Voidaanko ratkaisu yhdistää olemassa oleviin järjestelmiin? Miten käyttöoikeudet, tietosuoja ja tietoturva varmistetaan? Kuka vastaa ratkaisun ylläpidosta ja kehittämisestä?
Erityisesti tekoälyn kohdalla tiedon laatu ja hallinta korostuvat. Jos organisaation tieto on hajallaan eri järjestelmissä, sen omistajuus on epäselvää tai ajantasaisuudesta ei ole varmuutta, tekoälyn tuottamiin tuloksiin voi olla vaikea luottaa.
Siksi data, arkkitehtuuri, integraatiot ja tietoturva eivät ole vain teknisiä yksityiskohtia, vaan keskeisiä edellytyksiä onnistuneelle uudistumiselle.
Vahva perusta mahdollistaa yksittäisten kokeilujen laajentamisen hallittaviksi palveluiksi. Samalla vähenee riski siitä, että organisaatioon syntyy uusia, toisistaan irrallisia ratkaisuja, jotka lisäävät kokonaisuuden monimutkaisuutta.
Priorisointi auttaa keskittymään olennaiseen
Teknologian kehitystahti on nopea, ja uusia mahdollisuuksia syntyy jatkuvasti. Organisaatioiden käytettävissä oleva aika, osaaminen ja resurssit ovat kuitenkin rajallisia.
Kaikkea ei voida eikä kannata uudistaa samanaikaisesti.
Onnistunut kehittäminen edellyttää kykyä tunnistaa kohteet, joissa muutoksella voidaan saavuttaa suurin hyöty suhteessa tarvittaviin resursseihin ja mahdollisiin riskeihin.
Priorisoinnissa kannattaa tarkastella esimerkiksi vaikutuksia asiakaskokemukseen, työn sujuvuuteen, kustannuksiin, palvelun laatuun ja organisaation pitkän aikavälin tavoitteisiin.
Myös olemassa olevien ratkaisujen kehittäminen voi olla perustellumpaa kuin uuden teknologian käyttöönotto. Joskus merkittävä parannus syntyy yksinkertaistamalla prosessia, selkeyttämällä vastuita tai hyödyntämällä nykyisten järjestelmien ominaisuuksia tehokkaammin.
Keskeistä on, ettei teknologisesta kehittämisestä muodostu irrallisten hankkeiden kokoelmaa. Yhteiset tavoitteet ja selkeät valintaperusteet auttavat ohjaamaan kehitystyötä samaan suuntaan.
Priorisointi tarkoittaa myös päätöksiä siitä, mitä jätetään tekemättä. Kun tärkeimmät kehityskohteet on tunnistettu, niiden toteuttamiseen voidaan varata riittävästi aikaa ja osaamista.
Poisoppiminen on olennainen osa muutoksen johtamista
Uuden teknologian käyttöönotto mielletään helposti tekniseksi projektiksi, johon kuuluvat järjestelmän hankinta, käyttöönotto ja henkilöstön kouluttaminen. Käytännössä muutos on kuitenkin huomattavasti laajempi.
Uusi työkalu ei automaattisesti muuta vakiintuneita toimintatapoja. Jos henkilöstö jatkaa työskentelyä kuten ennenkin, teknologian hyödyt voivat jäädä vähäisiksi. Pahimmillaan uusi ratkaisu tuo vain yhden ylimääräisen työvaiheen entisten rinnalle.
Siksi uudistumisessa tarvitaan myös poisoppimista.
On uskallettava kysyä, ovatko kaikki nykyiset käytännöt edelleen tarpeellisia. Mitä työvaiheita voidaan yksinkertaistaa? Missä päätöksentekoa voisi nopeuttaa? Voidaanko jotakin jättää kokonaan tekemättä?
Muutos edellyttää henkilöstöltä uudenlaista osaamista ja valmiutta arvioida omaa työtään. Tämä ei synny pelkästään koulutuksella, vaan myös johtamisella ja organisaation toimintakulttuurilla.
Ihmisten on ymmärrettävä, miksi muutos tehdään ja miten se vaikuttaa heidän päivittäiseen työhönsä. Lisäksi tarvitaan mahdollisuuksia kokeilla uusia toimintatapoja, antaa palautetta ja oppia kokemuksista.
Johdon tehtävä on varmistaa, että muutoksella on selkeä suunta ja riittävät edellytykset. Kaikkien kokeilujen ei tarvitse onnistua, mutta niiden tuloksista on pystyttävä oppimaan.
Muutoskykyinen organisaatio ei ole sellainen, jossa kaikki uudistukset toteutetaan mahdollisimman nopeasti. Se on organisaatio, joka pystyy tunnistamaan muutostarpeita, tekemään perusteltuja valintoja ja muuttamaan toimintaansa kokemusten perusteella.
Uudistuminen alkaa arjen päätöksistä
Organisaation uudistuminen ei välttämättä edellytä suurta teknologiahanketta tai koko toimintamallin muuttamista kerralla. Liikkeelle voidaan lähteä yhdestä palvelusta, prosessista tai työvaiheesta.
Seuraavassa kehityspalaverissa voidaan esimerkiksi pohtia, miksi jokin asia tehdään nykyisellä tavalla. Onko toimintatapa edelleen tarkoituksenmukainen? Mitä asiakkaat ja käyttäjät siitä hyötyvät? Voisiko saman tavoitteen saavuttaa yksinkertaisemmin?
Tämän jälkeen voidaan valita rajattu kehityskohde, sopia kokeilun tavoitteista ja vastuista sekä määritellä, miten vaikutuksia arvioidaan. Yhtä tärkeää on päättää, mitä nykyisessä toimintatavassa muutetaan.
Pienistäkin muutoksista voi muodostua merkittäviä parannuksia, kun onnistuneet käytännöt vakiinnutetaan osaksi päivittäistä toimintaa ja oppeja hyödynnetään seuraavissa kehityshankkeissa.
Tekoäly ja muu teknologinen kehitys tarjoavat organisaatioille uusia mahdollisuuksia, mutta niiden hyödyntäminen edellyttää muutakin kuin teknistä osaamista. Tarvitaan tavoitteellisuutta, yhteistyötä, vahvaa perustaa ja valmiutta kyseenalaistaa totuttuja käytäntöjä.
Teknologian todellinen arvo syntyy siitä, miten organisaatio onnistuu muuttamaan toimintatapojaan sen avulla. IT:n tehtävä on olla tämän muutoksen mahdollistaja – ei vain uusien ratkaisujen käyttöönotossa, vaan myös kestävän uudistumiskyvyn rakentamisessa.